15. maaliskuuta 2015

Pastelliponeja lahjaksi








Pikkupiltti pääsi yllättämään ihanaisella pastelliponilla. Kuosin nähtyäni en saanut sitä mielestäni. Tiesin kyllä kysymättäkin, ettei meidän oma neiti siitä kyllä pidä, mutta onhan noita syntymäpäiviä taas tulossa muille prinsessoille. Joten pienet palat sitä tilasin ja livenä kangas on vieläkin sievempi. Värit ovat oikein kauniit. Mukaan ostin vielä kankaaseen sopivia resoreita.

Tälläinen setti lähti kolmivuotiaalle neidille.

Ja kun oikein tarkkaa katsoo voi huomata jotain uutta... kyllä... olen vihdoin saanut itselleni peitetikkisaumurin! Muutaman vuoden sen perään jo kuolasin ja mietein ostaisinko vai enkö. Ja voih kuinka se on ihana vaikka en nyt ihan täysin ole vielä saanut hallintaani, mutta hyvin pian aion sen kesyttää. Palaa aiheeseen vaikka ensi postauksessa, kunhan ehdin kuvan siitä napsaisemaan.

Täällä olisi tiedossa parin päivän talviloma, joten josko siitä ajasta hiukan riittäisi myös ompelulle. Voi kyllä olla, että aurinkoinen kevätsää vie voiton. :)

Kangas: tunikan kangas Pikkupiltti
Kaavat: omia

1. maaliskuuta 2015

Väripilkkuja!





Sain jokin aika sitten ihanaa postia Almandiini-kaupalta. Halutessani saisin testata heidän valikoimissaan olevia kankaita ja saisin valita itseäni miellyttävät kankaat jos siis sellaisia heiltä löytäisin. Ja voi, johan löysin! Monenmoista, juurikin omaan makuun sopivia kuoseja. Värejä ja leikitteleviä kuvia, niin iloisia kaikki. Oli aika haastavaa valita sieltä miellyttävimmät.

Ylivoimainen suosikki oli tämä Isot kukat- kangas ja juurikin turkoosilla pohjalla. Kankaaseen oli helppo löytää kaapista kaveriksi jotain sopivaa. Tyynyt ovat aika tylsää ommeltavaa, mutta kun värit ja kuosit ovat näin kivat niin mikähän näitä oli ommellessa. Lisäsin ompeluun haastetta lisäämällä saumohin koristenauhat. Nämä nauhat taisin aikoinaan ostaa Viron Karnaluksista. Pääsivät nyt vihdoin käyttöön.

Almandiinan kankaita jäi vielä hurjasti käyttämättä, joten jotain kivaa saa vielä näpertää kun inspiraatio iskee.

- - -

Lupailin perheväelle vuoden vaihteessa, että pidän kahden kuukauden ompelukiellon. Keskittyisin senkin ompeluajan perheeseen ja opettelisin "vain olemaan". Ompelukielto sujui kyllä aika hyvin, mutta tuo "vain olemaan" ei ole kyllä minun juttuni. En vain osaa enkä haluakkaan vain olla. Mulla on kumma tapa tehdä kokoajan jotain ja aloittaa uusia projekteja vaikka toiset eivät ole vielä edes valmiita. Onko muilla käsityöihmisillä samaa ongelmaa? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...